Kalastuspäiviä lisää

with Ei kommentteja

Haukihommia, esittelypäiviä ja kirjolohen perhostelua

Kevät 2017 on jatkunut kalastuksen osalta kohtalaisen hyvänä ja harrastuksen parissa on saanut viettää erilaisia päiviä. Toukokuuhun on mahtunut hauen kalastusta mereltä kelluntarenkaalla muutamana päivänä, muutama harrastuksen esittelypäivä Raumalla ja Koskeljärvellä sekä kolmena päivänä ehätin kirjolohen perään. Ihan mukavasti ehti kertyä harrastuspäiviä toukokuulle.

Esittelin klassisen lohiperhon sidontaa ja sidoksia Raumalla Raumanseudun Perhokalastajat ry:n järjestemässä tapahtumassa. Vasemmalla kuvassa putkeen sidottuja levysiipisiä: Green Highlander, Phatagorva sekä Jock Scott.

Hauen perässä muutamana päivänä

Sen suurhauen jahtaaminen jatkui toukokuussa kolmena päivänä. Vesialueet pysyivät samana mutta valitettavasti huhtikuusta mikään ei ollut muuttunut. Yhtäläisyyksiä löytyi paljon edelliseen kuukauteen. Sen mitä kalastuspäivien aikana ennätin vaihtamaan kuulumisia myös muiden kalastajien kanssa niin hekin ihmettelivät missä suuremmat yksilöt lymyävät. Kalan koko pysyi niin huhtikuussa kuin myös toukokuussa melko vaatimattomana. Pituuden puolelta ei rikkoutunut edes 90cm raja. Lukumäärällisesti kaloja oli kyllä mukavasti ja ehdoton syömähammas oli oliivimusta wiggle tailsilla ja räminäkuulalla varustettu buckkikeinokuituperho.

Tyyni aamu tuulien osalta. Tuulisia olivat toukokuun päivistä moni.

Toukokuun ensimmäinen yritys suurhauen osalta antoi kaloja reilusti tynkäkaislan reunalta. Tuolloin kalan koko oli alle 80 senttistä. Muutaman tunnin reissulta tapahtumia oli pitkälti toistakymmentä ja kala kävi ahnaasti perhoon kiinni.
Toinen kalastuspäivä haukien parissa koitti noin viikkoa myöhemmin samoille vesille. Edelliseen reissuun erona oli kalojen sijainti. Edellisen reissun hyvistä paikoista ei kuulunut mitään, täysin tyhjiä rantoja. Kalat olivat siirtyneet pidemmälle lahukkaan. Kun kalaisa kohta löytyi niin tapahtumia oli tiuhaan. Sen sijaan otit olivat todella varovaisia ja tiputuksia sekä tärppejä tuli paljon. Yhteistä kummallekin päivälle oli toimiva uittotapa. Perhoa sai leijattaa todella pitkän aikaa ja otti tapahtuikin monesti juuri leijaamisen aivan lopussa kun uutta strippausvetoa oli tekemässä.

Kevään pirtein vauhdin antaja.

Kolmas päivä haukien perässä ja paikkaa tuli vaihdettua. Kalastusalue löytyi Verkkokarilta, Eurajoen kupeesta. Aivan ensimmäisenä silmiin pisti veden väri. Toki, kun kyseessä on jokisuisto ja tunnetusti Eurajoki ei ole se kaikista puhtain joki niin vesi oli myös sen mukaista. Melkoista kahvimaitoa. Onneksi sameassakin vedessä pärjää haukien kanssa melko helposti. Räminäkuulien avulla ääntä perhoon, isohkoa wiggle tailsia lipumaan perhon perään ja tapahtumat ovat lähes taattuja.

Kuvasta saa hyvän käsityksen veden sameudesta…. ja juu, kyseessä on meri!

Verkkokarin lahukasta löytyi yksi alue, joka oli ylitse muiden. Pieneltä tuli tapahtumia jälleen pitkälti yli toistakymmentä mutta se iso oli jälleen jossain muualla. Pituuden osalta parhaimmaksi kalaksi nousi 86 senttinen yksilö. Kalastuspäivä oli tuulen osalta melko hyvä vielä aamupäivän aikana mutta puolenpäivän jälkeen mainingit nousivat vaahtopäiksi ja renkaalla joutui potkimaan rivakasti, jollei halunnut olla täysin tuulen riepoteltavana. Kalastus päättyikin hyvin pian tuulen yltymisen jälkeen.

Päivän paras kala

Perhokalastuksen esittelyä Raumalla ja Koskeljärvellä

Raumanseudun Perhokalastajat ry kutsui minut esittelemään klassisen lohiperhon sidontaa Pärskänlammen rannalle järjestettyyn perhokalastuksen esittelytapahtumaan. Tapahtuma alkoi puolenpäivän kieppeissä ja paikalla kävikin paljon tuttuja vaihtamassa kuulumisia ja muutenkin yleisöä oli mukavasti liikkeellä.

Puitteet olivat tapahtumassa kunnossa.

Sidottavaksi perhoksi valitsin Dusty Millerin. Perhoa varten tein pohjatyön edellisenä päivänä eli rakensin siivet valmiiksi. Klassisen lohiperhon siipien tekemiseen vierähtää helposti reilu tunti ja kuten olettaa saattaa niin niiden tekeminen ei ole kovinkaan antoisaa seurattavaa yleisölle.
Ulkoilmassa tapahtuva tarkka perhonsidonta on haasteellista hommaa. Sisätiloissa valo tulee loisteputkivalaisimesta suoraan perhon yläpuolelta eikä sisällä ole myöskään tuuli häiritsemässä. Eli ulkona sidoin auringonvalossa, joka tuli vasten sidosta, hankalimmasta mahdollisesta suunnasta.

Lopputulos ei ole täysin onnistunut siiven sidonnan aikana tapahtuneiden haasteiden takia.

Perhoa sidottaessa törmäsin muutamaankin probleemaan, joista toinen oli melko massiivinen. Siiven kiinnittämisen jälkeen pään sidokset nitkahtivat ja luiskahtivat toistensa yli ja sidoskohta lyhistyi sekä löystyi. Normaalisti tällaisessa tilanteessa perho menee purkuun sillä uudelleen siiven päälle sidottaessa siipi lyhistyy totaalisesti ja lopputulos on karmaiseva.
Tällä kerralla korjaavat toimenpiteet onnistuivat kohtalaisesti ja lopputuloksesta tuli edes jotenkin siedettävä. Hankalaa on tuo ulkoilmassa sitominen!

Toinen harrastuksen esittelypäivä oli tapahtumassa nimeltä Villiinny Koskeljärvestä. Kyseisessä tapahtumassa olin edustamassa kotiseuraani eli Pyhäjärviseudun Perhokalastajat ry:tä.

Sää oli fantastinen ulkoilmatapahtumalle, eikä maisemassakaan ollut valittamista!

Olimme etukäteen sopineet millaisen kokonaisuuden kyhäisimme järven rannalle ja siellä olikin tarkoitus ihmisten päästä testaamaan kelluntarenkaita sekä perhon heittämistä. Valitettavasti aamuyöllä syttynyt liikekeskuksen tulipalo kiinnitti vpk-miehistön sammutustöihin ja välineiden testaamismahdollisuudet kariutuivat siihen.
Tapahtuma oli silti kaikinpuolin onnistunut. Ihmisiä oli kauniina kevätpäivänä paljon liikkeellä ja moni tulikin kyselemään harrastuksesta ja myös siitä soveltuuko perhokalastus muka myös seisovaan veteen. Perhokalastus taitaa edelleen olla vähän mystinen harrastus suuren yleisön silmissä. Perhokalastushan on mitä mainioin kalastusmuoto myös seisovaan veteen.

Video copyright PJG.fi Pete-Jukka Rinteelä sekä Pyhäjärviseudun Perhokalastajat ry

Tapahtumasta pääsi nauttimaan myös kaksi tytärtäni, joista toinen pääsi myös kuvaan.
Haukiperhoja oli myös esillä, olimmehan kuitenkin hyvän haukijärven rannalla.

Kirjolohen perhostelua

Kirjolohen perhostelua ennätin toukokuun aikana harrastamaan myös kolmena päivänä. Kaksi näistä päivistä olivat täysin identtiset ja kolmas päivä erosi taasen aivan totaalisesti kahdesta edellisestä.
Kaksi ensimmäistä päivää ajoittuivat kellonajan puolesta iltapäivään/iltaan. Aloitin kalastuksen kumpanakin iltapäivänä kuuden kieppeissä ja päätin kalastuksen yhdeksän aikoihin. Kumpanakin päivänä ensimmäisten heittojen aikana sain pienen, noin 20 senttisen hauen. Kumpanakin päivänä uitin monipuolisesti erilaisia perhoja, niin pintasiimalla kuin uppokärjelliselläkin siimalla. Sää oli kumpanakin päivän samanlainen: ei juurikaan tuulta, puolipilvistä/aurinkoista. Kaloja pintoi ja näkyi jokapuolella todella runsaasti, siis kirjolohia. Noina kahtena päivänä yritin miettiä pääni puhki miksi kala ei kelpuuta perhoa. Mitään vakuuttavaa syytä en saanut keksittyä. Vaihtoehtoja kyllä löytyi paljon, joista mielessä kävi mm. kutukäyttäytyminen mutta toisaalta onko jalostetulla ja kasvatetulla kalalla kutuviettiä laisinkaan?
Noh, yhtäkaikki, ei kalan kalaa noina kahtena päivänä.

Välinepuolella käytin Armapiscarin Artifex vapaa, jossa oli kelluva siima sekä tälle kaudelle hankkimaani uutta vapaa eli Vision Tane, jossa siimana on Scientific Anglerisin Sonar sink tip -siima. Täysin eri tyyppiset setit, jotka soveltuvat aika hyvin niille luotuihin tarkoituksiin. Sonaria saa heiteltyä vaivattomasti vedestä lähtevillä heitoilla ja uppoavalla kärjellä se on myös tarkoitettu hieman syvempään veteen. Tanesta löytyy myös riittävästi potkua Sonarin käsittelyyn. Sitten taas Artifexissä on pintasiima ja tarkoitettu pienempien perhojen heittämiseen rauhallisissa ja nautinnollisissa olosuhteissa. Toimii etenkin pitkän takurin kanssa loistavati. Mukavat toisistaan täysin eroavat setit kirjolohen ja harjuksen kalastukseen.

CR-kala, josta saa muuten erinomaisia kuvia ilman, että kalan nostaa pois vedestä.
Ruokapöytään savustuspöntön kautta päätynyt yksilö. Hyvää oli!

Niinkuin aikoinaan kuulin niin kolmas päivä voi kaiken muuttaa ja niin myös tässä tapauksessa. Kolmannen päivän kalastuspiston mitoitin muutaman tunnin mittaiseksi ja nyt kaikki oli toisin. Kaloja pintoi edellen todella paljon mutta nyt oli myös otti kohdillaan. Etenkin vahvasti painotettu perho, joka uinnin osalta liikkui pomppien oli kalojen mieleen. Nättejä, ehjäeväisiä kirjolohia kävi kääntymässä haavissa ja myös ruokapöytään päätyi yksi kala. Kala oli ottanut perhon syödäkseen ja perho oli niin syvällä kiduksissa, että verenvuodon takia kala olisi kuollut hyvin pian.
Valikoivaa kalastusta kannattaa suosia ja ottaa heikot yksilöt ruokapöytään ja päästää vahvat yksilöt takaisin. Kalalajista riippumatta.

Follow Tuukka Degerman:

Kalastajana vuodesta 1987 - 4-vuotias. Perhokalastajana vuodesta 2008 - 24-vuotias

Latest posts from

Leave a Reply