Kalastusta ja makkaratulia

with Ei kommentteja

Viimeisten viikkojen aikana on tullut eteen realiteetti ajan niukkuudesta harrastuksiin. Tilanne on hieman dilemmainen. Toisaalta tekisi hurjasti mieli vain uppoutua harrastuksien pariin ja käydä kalassa useampana päivänä viikossa. Toisaalta saa olla kiitollinen, että on kesätöitä ollut tarjolla reilusti ja saanut tehdä kaiken sen mitä on jaksanut tehdä.
Heinäkuu on nitkahtamassa puolen välin krouviin ja toistaiseksi tähän kuuhun on mahtunut ainoastaan yksi kolmen tunnin stintti kirjolohien perässä. Kesäkuu meni melkolailla samoilla askelmerkeillä. Ero on valtaisa kun muistelee kuinka paljon kalastuspäiviä ehti tulla keväällä. Onneksi tähän on tulossa muutosta kun suunnitellut reissut näkevät päivänvalon.
Ensimmäisenä ohjelmassa on vajaan kahden viikon päästä Tornionjoen reissu. Lupia heitettävänä on kolme, ei tosiaankaan liikaa mutta edes jotain. Valmistelut tätä reissua kohtaan on hyvällä mallilla ja ottiperhot ovat pääasiallisesti sidottuna ja nyt voikin täydentää rasiaa enää erilaisilla muunnoksilla ja yksittäisillä variaatioilla. Viime päivänä olen myös aloittanut harjusrasian sekä taimenrasian täydentämisen. Ensimmäisenä rasiaan olen sitonut erilaisia pohjatonkioita, joiden oletan toimivan erinomaisesti pienemmällä vedelle. Toisena ohjelmassa onkin Läsäkosken reissu. Omalle kohdalle ensimmäinen kerta Läsäkoskella ja kuten aina uudessa kohteessa, opetteluksihan se menee. Kevään aikana olen kuitenkin saanut reilun annoksen infoa Läsäkoskesta, siellä käytettävistä perhoista sekä eri poolien ominaispiirteistä, tästä erityinen kiitos Rauman seudn perhokalastajat ry:lle, Timo Häyriselle sekä Pasi Visakivelle!

Vision Tool ja Guidelinen 4D

Tälle kaudelle tein radikaalin välinepäivityksen lohenkalastuksen pariin. Vapa vaihtui Fenwickin Eagle GT 12’6″ -> Vision Tool 14′ ja siimaksi valikoitui Guidelinen 4D sarja. Sen nopean testijakson minkä kävin Arantilassa heittämässä niin ero on valtaisa. TIetysti jo tuo vavan lisämitta ja luokan kasvu tuo oman lisänsä ja erilaisuuden heittämiseen mutta voi pojat miten helposti se heitto lähti. En voi kuin odottaa vesikielellä tulevia kalareissuja tämän yhdistelmän parissa. Tornionjoen matkan jälkeen tulee lisää kokemuksia tästä paketista aivan varmasti.

Hauki se on pienikin hauki

Heinäkuun toistaiseksi ainut kalastushetki oli tosiaan kirjolohen perään. Ajallisesti vain kolme tuntia mutta kyllä se vaan teki hyvää kaiken työkiireen keskellä. Kirjolohet pitivät suunsa visusti kiinni yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Pintomisia näkyi todella paljon ja kalat luultavasti söivätkin pinnasta pientä surviaisen toukkaa sekä sammakon nuijapäitä. Mutta mikä se oli tämä yksi poikkeus? Se oli räjähtävällä voimalla perhoon hypännyt kirjolohi. Heitin perhon aivan rannan tuntumaan, nyppäsin kaksi kertaa siimasta ja PAM! Pikimusta kirjolohi, jonka elopainoksi arvioin 2-3kg räjähti perhon perään. Samassa kun sain siimasta napakan otteen enkä vielä edes kerennyt vastavetoa tekemään oli kala jo pinnan alla ja perho lensi kaaressa pois kalan suusta. En ole ikinä kokenut vastaavaa tärppiä tuollaiselta kalalta. Väritys kertoo siitä, että kala on istutettu vesistöön vuosia takaperin ja se on oppinut siellä luonnonravinnolle. Tuon tärpin jälkeen en saanut kalaan enää mitään kontaktia. Kirjolohi on velmu kalastettava siinä vaiheessa kun se on oppinut luonnon ravinnolle.
Haukia tähän lyhyeen stinttiin mahtui puolen tusinaa.

Uhratun ranta, Koskeljärvi

Paikallinen vesistö tarjoaa myös upeita maisemia ympäri Suomea. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, jotta voisi nauttia täydellisestä elämyksestä. Tällä kertaa Koskeljärvi ja Uhratun ranta toimivat elämyksen tarjoajana. Ensimmäisen kerran olin kyseisellä rannalla tänä keväänä kun järvellä oli tapahtuma Villiinny Koskeljärvestä. Kerrassaan upea paikka. Otimme matkaan mukaamme mato-onget ja nuotiopöperöt. Mato-onkiminen oli kaikille mukavaa puuhaa ja jopa sitkeimmät tuumasivat, että ”ei tämä ole minun hommaa” ja silti suuntasivat innoissaan mato-onkimaan. On se kalastus koukuttavaa puuhaa. Onkipaikan valitsin patoluukkujen tuntumasta, josta tulikin muutamia pieniä särkiä ja ahvenia. Onginnan lomassa käristimme nuotiolla purtavaa ja nautimme mahtavasta heinäkuisesta kesäilmasta.
Tuossa nuotiolla istuessani mieleeni tuli ajatus, että kuinka etuoikeutetussa tilanteessa saa elää täällä maapallolla kun lyhyen matkan päässä pääsee nauttimaan tällaisista maisemista ja todella puhtaasta luonnosta.

Putkiperhon profiilia

Tornionjoelle olen sitonut paljon putkiperhoja ja melkein pelkästään putkiperhoja. Olen yrittänyt kiinnittää paljon huomiota siiven profiiliin ja pisaranmalliseen profiiliin. Putkiperhojen siiven tulisikin muodostua siten, että jokainen kerros näkyy ja myös pyrstö erottuu. Siipi rakentuu siten, että alimmainen kerros on kapein ja päällimmäinen kerros kaikista levein ja pisin. Myös pohjavillan nyppiminen siiven tyvestä on tärkeässä asemassa kun siipeä rakennetaan.
Kuvan perho on väritykseltään hyvin tyypillinen Itämeren kalalle tarjottava väritys. Esikuvana tälle perholle on toiminut perho nimeltä Röytäjä.

Follow Tuukka Degerman:

Kalastajana vuodesta 1987 - 4-vuotias. Perhokalastajana vuodesta 2008 - 24-vuotias

Latest posts from

Leave a Reply