Tornionjoki 2017

with Ei kommentteja

Kesän 2017 lohimatka oli alkujaan lyöty lukkoon jo hyvissä ajoin keväällä. Ajankohdaksi oli alkujaan suunniteltu juhannuksen jälkeistä viikkoa. Erinäisten esteiden takia matka kuitenkin peruuntui. Uusi ajankohta löytyi heinäkuun lopusta, tosin sillä erolla, että lupia tuli heitettyä kolme suunniteltujen kuuden sijaan.

Kesä 2017 on vellonut keskusteluissa lohen nousun osalta valtaisasti enkä siihen jaksa sen suuremmin kiinnittää enää huomiota. Se on sitä mitä se on.

Otin matkaan mukaan myös pinturi- ja uppovehkeet harjusta varten. Matka kului kuitenkin lohenkalastuksen parissa.

Matkaan lähdin ystävän, Tonin, kanssa ja alustavasti olimme myös sopineet, että paikanpäällä muutamia vinkkejä olisi antamassa myös paikallisista Jussi. Matka Tornionjoelle alkoi ti-ke välisenä yönä klo 2:45 kun olin saanut yövuoroni töissä suoritetuksi. Auton nokka siis Jämsän kautta pohjoiseen. Pitkän aikaa ennen matkaa olin seurannut lohen nousutilastoja sekä vesitilannet Tornionjoella. Lohennousu näytti pitkältä ajalta n. 500 kalan nousumääriä per vuorokausi. Sellaisia määriä, että kyllä kalan saanti potentiaaliselta vaikutti. Vesitilanne sen sijaan oli hieman kysymysmerkki. Ruotsin puolella, Tornionjoen latvoilla oli ollut runsaita sateita ja vesi olikin noussut hyvin korkealle, kesätulvan mittaluokkaan.

Kalastuspäivä on paljon muutakin kuin vain heittämistä. Parhaita nautintoja on istua jokirannassa ja juoda kuppi lämmintä juomaa.

Tornionjoella vietetyt kolme päivää olivat kaikki täysin erilaisia kelien puolesta, mikä on pelkästään positiivista. Ensimmäisenä päivänä vesi oli korkealla, toisean päivänä sää oli helteisen kuuma ja vesi laskussa ja kolmantena päivänä vesi oli laskenut alkuviikon lukemista lähes metrin. Sää oli kolmantena päivänä epävakaisen sateinen. Kaikki oli siis kohdillaan hyvää kalastusta varten.

Uimassa käyneitä perhoja oli paljon erilaisia. Oli värikkäitä, tummia ja maan sävyisiä. Oli isoja hahmoja, pitkiä siipiä ja pieniä perhoja. Uittotyylejäkin koitin monia erilaisia. Oli rauhallista uittoa virran mukana, oli nopeaa viistätystä virran halki, oli ylävirtaan kalastamista ja poikkivirtaan heittämistä. Kaikkea tuli koitettua. Kalastin synkillä 4/6 siimoilla sekä I/1/3 siimoilla, välillä perho tuli hyvinkin pinnan tuntumassa. Vaan mikään ei kelvannut. Bomberiakin koitimme.

Vision Tool oli loistohankinta tälle vuodelle. Tool ja Guidelinen 4D-siimat toimivat erittäin hyvin.
Kotimatkalla poikkesimme Kukkolankoskella katsomassa siian lippoamista. Ja hyvin tuntui kalaa tulevan.

Viimeisenä päivänä pääsin kalastamaan paikkaan jollaista en ole koskaan kokenut. Kaloja hyppi joka puolella, oli asentokaloja ja nousukaloja. Hyppyjen laskemisen lopetin 16 hypyn kohdalla. Nämä 16 hyppyä tulivat ensimmäisen kahden tunnin aikana. Päivän lopuksi jo varovaisellakin arviolla voi sanoa hyppyjen kokonaismäärän olleen siellä 50 kappaleen yläpuolella. On upeaa päästä kalastamaan paikkaan jossa kala liikkuu aivan rannan tuntumassa ja hyppyjä näkee vain muutamien metrien päässä omista jalansijoistaan.

Lopetin kalastuksen lauantaina iltapäivällä neljän aikoihin reippaan 10h kalastuksen jälkeen. Pakkasin tavarat ja siirryin leiripaikkaamme, josta hyppäsinkin veneen kyytiin, jossa Toni oli soutamassa lohta.
Soutujakson viimeisen tunnin alkaessa lohikelan jarru pärähti lauluun paikassa, jossa vaappu oli uinut kahden ison kiven väliin ja paikassa, jossa vain minuuttia aikaisemmin olimme spekuloineet kalan mahdollisesta olinpaikasta.
Siinä tovin muita vapoja pois kelatessamme, joku ammattimies olis saattanut nähdä muutamia komediankin piirteitä veneessä, niin innoissamme olimme tuosta valtavasta voimasta, joka jarrua soitti. Kala ampaisia hurjaan syöksyyn kohti alavirtaa, muutaman sekunnin kuluttua kala hyppäsi n. 100m päässä lähtöpaikasta. Tässä kohtaa tuli myös tajuntaan kalan koko, se oli siellä 10-15kg luokassa ja kala oli aivan kirkas. Hypyn jälkeen jarru lauloi vielä hetken kunnes hiljeni.
Tässä hetkessä oli vielä epäselvää se, että oliko kala päässyt irti vai oliko kala vain pysähtynyt.
Kun kaikki muut vavat oli saatu ylös niin hyvin pian ottivavan kelaamisen alettua totesimme kalan päässeen karkuun ja jäljelle oli jäänyt vain upeat muistot huikeasta rykäisystä.
On se lohi uskomattoman upea luontokappale!

Follow Tuukka Degerman:

Kalastajana vuodesta 1987 - 4-vuotias. Perhokalastajana vuodesta 2008 - 24-vuotias

Latest posts from

Leave a Reply