Kalastuksellinen historia ulottuu aina vuoteen 1987, jolloin nelivuotiaana särki puraisi mato-ongen koukussa pyörinyttä lieroa. Siitä saakka olen koko tähänastisen elämäni kalastanut ja ollut kalastuksen kanssa tekemisissä enenmmän ja vähemmän.

Ensimmäiset kolme vuotta kului mato-ongen kimpussa, jonka jälkeen sain ensimmäisen virvelini siinä seitsemän ikävuoden paikkeilla. Kelana toimi umpikelainen Daiwa. Kevät harjoiteltiin kotipihalla lyijypainon kanssa heittämistä ja kesän koittaessa päästiin tositoimiin.

Virvelikalastusta tuli harrastettua niin umpikelan kuin haspelikelankin kanssa aina vuoteen 2008 eli kaikki 21 vuotta. Syksyllä 2008 toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja ostin perhokalastusvälineet. Siitä, kuinka ruusuilla tanssimista ensimmäinen vuosi uusien varusteiden kanssa oli, voit lukea kirjoittamani artikkelin ”Perhokalastuksen alkutaipaleella”.

Vuodesta 2008 tähän uskomattoman hienoon harrastukseen ovat uponneet liki kaikki liikenevä raha sekä aika. Suurin yksittäinen intohimon alue kokonaisvaltaisen harrastuksen sisällä on perhonsidonta. Etenkin klassisten perhojen sidonta on lähellä sydäntäni.

Vuosien saatossa olen myös tutustunut bambuvavan rakentamiseen. Tähänkin askarteluun paneuduin perinpohjaisesti rakentaen bambuvapani täysin alusta asti itse. Käytännössä tämä tarkoittaa rakentamisen aloittamista pitkän bambusalon sahaamisesta ja halkaisemisesta.

Voin sanoa löytäneeni oman harrastukseni koska siihen uppoaa kaikki liikenevä raha sekä aika!

 

Tuukka Degerman